Saariston taikaa ja parempaa palasta
Suuntana saaristo
Juuka, tämä pieni, mutta vireä kunta on Joensuusta 87 kilometriä pohjoiseen. Tällä kertaa seikkailu suuntautui hieman vielä Juuan kirkonkylältä pohjoiseen Paalasmaalle. Tiesitkö muuten, että ”Paalasmaa”-nimi juontaa juurensa siitä, kun kirkkomatkoillaan Lieksaan soutaneet juukalaiset poikkesivat syömään Paalasmaan saarille välipalaa eli palasta, kuten meillä täällä Pohjois-Karjalassa on tapana sanoa.
Sähköpyörällä seikkailuun
Seikkailu odottaa ja kulkuvälineenä meillä oli tällä kertaa sähköfatbiket, joita voit vuokrata Seikkailuyhtiö Vaaralta. Tämä olikin minulle ihan uusi liikkumismuoto ja todella miellyttävä sellainen! Paalasmaan saaristo on Suomen korkein saari, joten korkeuseroja löytyy. Maisema siis vaihtui ilman hikeä.
Pyöräretkemme aloitimme Hirvisalmen lossilta ja jatkoimme läpi Karhusaaren, jossa on upeat rantakalliot ja hyvä pulahtaa vaikkapa uimaan. Tällä retkellä emme kuitenkaan jääneet avantoa tekemään. Suuntasimme Arkkusaaren kautta kohti saariston pääsaarta.
Seikkailuyhtiö Vaara oli suunnitellut meille reitin ja pääsaarella se kulki Paalasmaan kylätalolle ja siitä näkötornille. WAU mitkä maisemat avautuivat Pieliselle kaikkiin ilmansuuntiin ja jopa Kolille saakka.
Näkötornille voi ajaa tarvittaessa autolla ja sieltä löytyy myös tulipaikka, jos haluaa evästellä. Tornin läheltä löytyy geokätkö, johon jätin taas omat terveiseni. Kuulin, että näkötorni on kyläläisten talkoilla rakentama ja se lämmittää mieltä! Juuri tällaista yhteisöllisyyttä tarvitaan ja sitä meidän tulee vaalia.
Hemmottelua herkkujen äärellä
Näkötornilta jatkoimme matkaa pohjoiseen Paalasmaan Metsästäjien kodalle ja sielläpä meitä odottikin yllätys. Leipäressi-yrityksen Timo ”Tipi” Pesonen hääräsi patojen äärellä ja valmisti meille nälkäisille retkeilijöille huiman päivällisen avotulella. Tähän hieman ”parempaan palaseen” oli myös syy, koska yhdellä retkiporukastamme oli synttärit. Tämä kota on avoinna, mutta kodan käytöstä on hyvä ilmoittaa ja omat puut tulee olla mukana.
Kodalle tuli meitä myös tervehtimään VisitKarelian Anne, joka on alkuperäinen saaren asukas. Annelta olikin mukava kuulla sisäpiirin tietoa tästä uniikista Pohjois-Karjalan omasta saaristosta. Herkullisten ruokien ja täytekakun jälkeen retkemme jatkui seuraavalle stopille lähes satavuotiaan savusaunan lämpöön.
Allekirjoittanut kuitenkin jatkoi innokkaana pyöräilyä, koska sähköavusteisella pyörällä ylämäetkin olivat suurta juhlaa, enkä malttanut lopettaa. Saunomisen jälkeen oli jo aika palata autoille, pakata filllarit kyytiin ja sanoa moikka Paalasmaalle. Varmasti vielä nähdään, jäihän vielä Toinensaari ja Kolmassaari tutkimatta! Tänne haluan kesällä palata uimaan ja ihailemaan Karhusaaren kallioilla auringonlaskua hyvät palaset mukana.
Seikkailuyhtiö Vaaran sanoin: ”Eikö se niin ole elämässä, että aina on aikaa pienelle seikkailulle!” Ja tähän mie vastasin kyllä, joten päätimme lähteä porukalla tutkimaan mitä Juuasta löytyy! Mietin, että moni suunnittelee kesäksi saaristoon pyöräretkeä, mutta kuinka moni onkaan tullutkaan ajatelleeksi, millainen helmi meillä on itsellämme näin lähellä.
Kiitos Seikkailuyhtiö Vaara hienosta retkestä ja erinomaisesta palvelusta. Jälleen on seikkailija yllätetty!
