Heinävesi, Koloveden kansallispuisto

Pohjois-Karjalan uusin osa, Heinävesi

Kesäkuussa teimme kaksi seikkailua. Heinävesi oli näistä toinen seikkailu. Heinävesi liittyi Pohjois-Karjalaan vuoden 2021 alusta ja tiesin heti, minne siellä suuntaamme. Tulihan Heinäveden mukana portti Koloveden kansallispuistoon. Tervetuloa uusi kansallispuisto osaksi Pohjois-Karjalaa!

Heinäveden alue on useimmille tuttu Valamon luostarin kotina ja Kermanjärvestä, onpas seudulla myös Suomen kaunein vesireitistö lukuisine kanavineen. Heinävesi on luontoseikkailijan paratiisi. Lisäksi kunnasta löytyy paljon esihistoriallista kulttuuriperintöä.

Myö päätimme lähteä tutkimaan Kolovettä omalla porukallamme, lapset mukana. Lähdimme aamusella ajelemaan kohti lähtöpaikkaa, kansallispuiston Kirkkorantaa. Sinne on Kontiolahdelta reilu tunnin ajomatka. Meillä oli mukana seikkailupaatiksi ristitty kumivene, jolla puistoa oli tarkoituksena tutkia.

Kymmeniä ihmisiä, eri kansallisuuksia ja melojien sekamelskaa, tätä oli kansallispuiston Kirkkorannassa. Muutkin olivat lähteneet mitä hienoimmassa kesäsäässä tutkimaan puistoa ja tämä oli miulle todella positiivinen yllätys. Hienoa!

Kolovesi on helpoiten saavutettavissa meloen tai muulla vesiliikkumavälineellä, pois lukien perinteiset perämoottorit, ne ovat puiston alueella kielletyllä listalla ja hyvä niin. Hienoa, että tätä uniikkia paikkaa suojellaan.

Norppa oletko täällä?

Lapsille kerroimme, että jos meillä on oikein hyvä onni, voimme nähdä saimaannorpan, tämän tarunhohtoisen eläimen. Vesille päästyämme saimme kaivaa kiikarit heti esille ja lapset vuoron perään tutkivat jokaisen kiven ja aallon, josko se olisi norppa. Harmillisesti norppa ei meille tällä kertaa näyttäytynyt. Mutta tutkittavaa riitti paljon ja keskustelua mitä tarkoittaa uhanalainen eläin ja mitä me voimme tehdä luonnon monimuotoisuuden säilymisen hyväksi.

Myö oltiin varustettu seikkailupaatti pienellä sähkömoottorilla, joka avustaa matkanteossa. Ukonvuoren shamaani oli kuitenkin eri mieltä, meidän akku hyytyi aika pian, siispä soutamalla eteen päin. Kumivene neljän hengen painolla, ei ole se helpoin soudettava, joten positiivinen asenne ja naurulla matka kuitenkin eteni.

Ukonvuoren kalliomaalaukset

Pienen niemen jälkeen havaitsimme ensin laiturin, johon voi rantautua ja heti sen jälkeen jylhän korkean mykistävän kallion, jossa on noin kymmenen metrin korkeudella avoluola. Sielläkö ne maalaukset ovat? Äkkiä rantaan!

Rantaan päästyämme oli ennen luolan tutkimista aika ottaa välipalaa. Tästä olenkin jo viime retkellä kertonut, että lapsien kanssa verensokerin ylläpitäminen pienillä välipaloilla tekee retkistä kaikille mukavampaa, ei ”nälkäkiukkua” riesana. Nautimme kesän ensimmäiset mansikat ja muut herkut kaatuneen kelopuun päällä ja autoimme muita saapuvia melojia rantautumaan.

Tutkimaan historiaa

Kivikkoinen lyhyt mäki ylös ja ollaan luolan suulla, jossa hyvät kävelysillat suojaamassa herkkää luontoa. Siinä ne nyt on! Tarkalla silmällä tutkimme kalliota ja kyllähän maalaukset sitten löytyivät.

Tosiaan maalaukset kärsivät ilmansaasteista ja kuluvat tällä hetkellä nopeasti, nyt on viimeisiä vuosikymmeniä kun maalaukset vielä näkyvät. Nämä punamullalla tehdyt kalliomaalaukset ovat tuhansia vuosia vanhoja. Luimme maalauksista paljon paikan päällä, koska lapset janosivat tietoa ja miulla ei ollut kaikkiin vastauksia. Luola olikin kivan viileä paikka tutustua asiaan tarkemmin.

Luolassa itsessään riitti lapsille tutkittavaa ja jokainen kivi oli oma tarinansa. He löysivät tietysti nuolenkärkiä ja muita esihistoriallisia esineitä. Ehkä ne olivat vain kiviä, mutta lapsille ne olivat mielikuvitusmatka menneisyyteen. Ihanaa seurata heidän touhujaan ja leikkejä luonnossa. Samalla opimme kaikki uusia asioita meidän omasta historiastamme. Meillä aikuisillakin alkoi mielikuvitus laukata. Suosittelen retkeilyä kaikille. Yhteistä kiireetöntä aikaa ja läsnäoloa.

Takaisin vesille

Paluumatkalla aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja kaikki kastelivat itseään lämpimällä Koloveden vedellä, mieli teki hypätä uimaan, mutta matka oli pitkä soudettavana ja seuraava paikka jo odotti meitä. Näimme jylhiä pystykalliota, jotka nousivat suoraa vedestä, erilaisia saaria ja vanhoja puita. Vesi oli hienon kirkasta. Reilun tunnin soutu ja olimme takaisin lähtöpaikassa.

Kolovedeltä lähdimme ajelemaan Heinäveden kunnan toiselle puolelle Ronttopuistoon. Illalla vielä kotona katsoimme lyhyen dokumentin kivikautisesta elämästä, josta löytyi loputkin vastaukset pienten seikkailijoiden kysymyksiin.

Piipahdus Ronttopuistossa

Ronttopuisto on kahvila ja pienimutoista majoitusta järjestävä yritys Heinäveden Palokissa. Miksi mennä heidän luokseen? Koska puistossa on ilmainen taidenäyttely ja lasten paratiisi. Mieleen jäi esimerkiksi Pegasus-hevonen, jonka päälle voi kiivetä ja laittaa sen laukkaamaan niin kuin huvipuiston laitteen. Tämä oli lapsista tosi hauskaa! Yrittäjät ovat nuoria ja innovatiivisia ja heillä oli upea asiakaspalvelu. Piha olikin täynnä lapsiperheiden autoja. Suosittelen käymään tutustumassa ja syömässä heidän vieraana. Kalastajat voivat sieltä myös koittaa narrata itselleen iltapalan.

Miulle jäi sellainen olo, että Heinävedellä olisi aivan älyttömästi tutkittavaa. Seuraavana lasten kanssa lähdemme tutkimaan muita Heinäveden kalliomaalauksia lasten toiveesta.